Kesällä on ehkä maailman tyhmintä olla kipeänä. Ja kipeä olen, flunssainen ja tukkoinen ja ankea olo, päätäkin särkee.Ihan niin kuin kesäkuun ensimmäisen päivän kunniaksi, vaikka edellisenäkin päivänä olo on ollut kuin sillä kuuluialla osuuskaupan hoitajalla
No, mikä ei tapa, vahvistaa.

Pikkusiskon vauvan laskettu aika oli eilen, mutta vauva ei sitten pidä kiirettä. Hämäläinen on kuten molemmat vanhempansakin. Kunpa ehtisi vaan vauva tulla maailmaan ennen kuin lähdetään reissuun.Eilen kävin muuten itsekin gynekologilla. Se on aina yhtä hölmöä. Pahempaa kuin hammaslääkärillä käynti, milloin viimeksi kävin hammaslääkärillä... liian kauan aikaa sitten, mutta nyt piti kuitenkin käydä lääkärissä, ja se on ohi ainaki ensi vuoteen asti.Lääkäritäti oli kyllä mukava, reipas ja suorapuhinen, ei mitään kiertelyitä.

Ja meidän nettiyhteys toimii vihdoin. Olen ihan orpona ja surkena käynyt kirjastossa, missä on aina kiire ja pitää vlkuilla, että joku muut ihmiset on tulossa tilalle. Nyt saa surfata ja haahuilla foorumeilla ja tehdä kaikkea sitä turhaa, mitä ihmiset webissä tekevät sen sijaan, että tekisivät jotain hyödyllistä.

Päivän plussaa oli, että sain kaksi hienoa korttia Portugalista. Viisivuotias poika oli laittanut äitinsä ostamaan ja kirjoittamaan kaksi mahtavaa postikorttia. Pelastivat tukkoisen aamun.

Kesä on todella alkanut. Ilma on kuin morsian ja linnut suhahtelee tuossa ikkunan edessä pesälle ja takaisin.Tekisi mieli mennä uimaan, mutta kävin eilen eikä se ehkä auttanut tätä taudin parantumista. Muuten: vaikka matka keskustaan on muuton myötä tuplaantunut,
maailman hienointa on kävellä Kuokkalan sillan yli. Silloin tietenkin kun aurinko paistaa. Talvella se voi olla maailman kamalinta, sen uskon, mutta nyt nautin. Vaan, miksi miksi, miksi, ranta on pitänyt ahtaa täyteen karmeita kerrostaloja...