Ei, otsikossa ei ole kirjoiusvirhettä.

Käytiin eilen tekemässä pieni vaellus Pyhä-Häkin kansallispuistossa. Oli oikein kaunis ilma ja metsässä oli ihmeellisen rauhallinen tunnelma. Puut olivat vanhoja ja sammaloituneita tai isoja paljaita kelomäntyjä. Siellä oli yksi aivan uskomattoman vanha puu, vuonna 1512 syntynyt mänty. Pyörryttävää ja huimaa. Se oli niin kunnioitusat herättävää: puu viidensadan vuoden takaa. Jotenkin oma olemassaolo kutistui taas sinne maantomun tasolle ja samalla omat ongelmat. Keittokatoksella oli isohko seurue, jossa oli kymmenkunta lasta, tai äänestä päätellen niitä ainakin oli sen verran. Olisin halunnut istua rauhassa nuotion ääressä ja syödä eväitä, mutta hermot meinasivat mennä.
Eivätkä ne vanhemmat saaneet niitä lapsosiaan kuriin. Toki luontoonkin kuuluu äänet, mutta hei, pientä rajaa.

Onneksi sitten näin kaksi joutsenta, jotka lipuivat niin tyyninä ja ylväinä järvessä, että huutavat kakarat melkein unohtuivat.Miten voi olla maailmassa jotain niin kaunista kuin joutsen järvellä?

Tänään on hyvä päivä. Aamulla voitin Bookcrossing-arvonnassa kirjan. Lupaava alku viikolle, jolloin on edessä muutto. Ihmeen vähän on tullut stressattua siitä. Hain osoitteenmuttoslomakkeen- ja kortteja. Postin tädit ovat parhaita. Tänäänkin yksi heistä etsi postikorttiin sopivaa merkkiä ja oli tyytyväinen vasta sitten kun löysi sen täydellisen. 

En kommentoi jääkiekkoa (en katsonyt peliäkään) enkä Euroviisuja (katsoin kyllä). Viikonloppuna luin Helene Hanffin 84, Charing Cross Road. Ihastuttava kirja.Aloitin myös Jonathan Carrollin From the Teeth of Angels, joka on aika synkkää kamaa, mutta merkillisen kiehtova. Fanitusta myös näille hengentuotteille: Miami Vice eka ja toka tuotantokausi, Corto Maltese ,
Almodovarin Volver (ja tietenkin Penelope Cruz), Jasper Fforden Something Rotten.

Katsokaa ulos. Tuo vihreys on ylimaallisen ihanaa, silmiin melkein koskee.