Niin, ajatus kaunis vaan minä hidas. Hävitin elämästä juuri noin kolme kuukautta. Minne? Ensin Olokselle, Muonioon ja sitten Kilpisjärvelle. Aika eksoottinen työympäristö, varsinkin viimeksimainitussa paikassa. Aamulla ihmettelin, kun näin Saanan jylhänä kohoavana ja illalla ihmettelin kun oli niin pitkään valoisaa. Ehkä parasta oli hämäräretki juuri sinä päivänä kun saavuin Kilpisjärvelle. Lähdimme moottorikelkalla illalla ajamaan kohti tunturia ja ohitimme Saanan. Maisema oli ...niin...aavemaisen kaunis. Ihan kuin olisin ollut jossain sadussa, paitsi sadussa ei olisi ollut moottorikelkkaa, mutta kuitenkin. Saavuimme tunturin huipulle ja maisema oli niin avara ja kaunis, että melkein itketti, kun en voinut jakaa sitä kenekään kanssa. Sitä ei voi sanoilla kuvata. Pienessä entisessä rajavartiolaitoksen majassa joimme pannukahvit ja palasimme - täyden kuun loisteessa.

Se korvasi todella paljon. ja nyt tarkoitan sitä, miten paljon töitä tein, sillä päivät olivat rankkoja ja pitkiä. En vaihtaisi pois kokemusta. Maailma ei lopu kehä kolmosen ulkopuolelle ja Suomi on niin ihmeellinen. Harmittaa vain, kun olsin halunnut olla Lapissa kesällä, miettikää niitä vaelluskia mitä siellä voisi tehdä.

Ensi viikolla edessä muutto. Jee.Tänään olen vaihtanut postia hollantilaisen bookcrossaajan kanssa, joka asuu nykyään Ranskassa. Mutta hei, olemme asuneet samassa 
paikassa Hollannissa. Maailma on pieni. Ja iso. Ja kaikkea siltä väliltä.