Badly Drawn Boy tekee musiikkia joka sopii melkein mihin tahansa tilanteeseen. Varsinkin tämä
joka on elokuvassa About a Boy. Se kohtaus missä poika on picnicillä ja vahingossa tappaa ankan. En tiedä, miksi itse haluan juuri nyt kuunnella lohdullista musiikkia, mutta siitä viis. Suosittelen Badly Drawn Boyta kaikille.Vaikka ette tappaisi viattomia luontokappaleita. Itselleni tulee mieleen useita vastaavia tilanteita.

Sain postissa tänään hollanninkielisen kirjan Hella S. Haassen Oeroeg. Nyt pitää vain lukea se.Mua alkaa pikkuhiljaa hermostuttaa muutto. Asutaan kuitenkin toisessa kerroksessa nyt ei ole hissiä ja muutetaan hissittömään taloon ja kolmenteen kerrokseen. Kantamista on kuitenkin se vakio eli hyvin paljon. Eilen echo pakkasi cd-levyt ja uskokaa pois, ne kevyennäköiset pikku pirulaiset on killereitä, kun niitä on muutama tuhat kappaletta. Siinä mielessä en pode huonoa omaatuntoa omista kirjoista, niitä ei ole niin paljon.

Ostin tänään myös lahjan echolle, kun en silloin helmikuussa ehtinyt/voinut/muistanut. Pohdin pienen pääni puhki, mikä olisi kivaa ja hyödyllsitä ja ostin sitten jotain kivaa, mutta ei niin hyödyllistä, mutta älkää kertoko tätä sitten eteenpäin; ostin sampanjaa. Ihan aitoa stuffia eikä edes sitä halvinta.Mitään hyötyähän siitä ei ole, mutta toivottavasti pääsen osalliseksi tästä lahjasta. Kyllä, olen viekas ihminen.Olipa kerrankin kivaa Alkon jonossa, kun muut latoivat liukuhihnalle sitä peruskamaa,kossua ja halpaa valkoviiniä, ja minulla oli vaatteiden sävyyn sopiva pullo.No, en brassaile enempää.

Eilen katseltiin kotimainen leffa Rock'n roll never dies. Se oli mainio, sellaisella kotikutoisella tavalla lämminhenkinen ja inhimllinen tarina. kerrankin Edelmann sai näytellä hyvää tyyppiä. Mutta ne vanhemmat, Risto Tuorila ja Marjukka Halttunen... Pirun hyviä sanon minä :)